Säilytettävä rakennus ei heitä hukkaan arvoaan

Rakennuksen arvokkain resurssi on sen identiteetti

Vanhan rakennuksen arvokkain resurssi on sen oma, ajan saatossa muodostunut kulttuurinen identiteetti. Rakennukset kantavat mukanaan ajallisia kerroksia ihmisistä ja tapahtumista luoden jatkuvuutta eri sukupolvien välille. Vanhoista rakennuksista muodostuukin paikallispoltteen kohteita: rakastettuja ja kunnioitettuja rakennuksia, joiden ympärille on jo muodostunut tekemisen kulttuuri. Identiteettiarvon tunnistaminen näkyy esimerkiksi toimitilamarkkinassa – monien yritysten vastuullisuustoimena onkin sijoittua korjattuun ja kunnostettuun kiinteistöön. Mikäli vanha kiinteistö päädytään purkamaan ja korvaamaan uudella, menetetään vuosikymmenten identiteettityö, jonka arvon takaisinsaaminen ottaa aikansa. Kestävin rakennus on se, jota halutaan pitää kunnossa. Korjaus- ja uudistushankkeiden lähtökohtana tuleekin olla aina tämän identiteetin tunnistaminen ja sen vaaliminen rakennuksen uudessa elämässä.

Uusi toiminnallisuus rakentuu vanhan pohjalle

Rakennusten pitkäikäisyys edellyttää paitsi teknisiä korjauksia myös kykyä mukautua muuttuviin toiminnallisiin tarpeisiin. Korjaussuunnittelun tavoitteena ei ole pelkästään nykytilan päivittäminen, vaan tilojen ja toimintojen kehittäminen siten, että rakennus palvelee käyttäjiään huomenna ja ylihuomenna. Peruskorjauksen yhteydessä tehtävät toiminnalliset parannukset voivat merkittävästi pidentää rakennuksen elinkaarta.

Huolellisesti suunnitellut uudistukset sitovat ajantasaiset tilaratkaisut ja käyttötarpeet rakennuksen identiteettiin, mikä vahvistaa sen arvoa niin kulttuurihistoriallisesta, toiminnallisesta kuin taloudellisesta näkökulmasta.

Vanhan rakennuksen korjaaminen tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittää ja mukauttaa sen toimintoja nykyhetken ja tulevaisuuden tarpeisiin. Toisin kuin uudisrakentamisessa, olemassa olevien tilojen muokkaaminen antaa käyttäjille konkreettisen lähtökohdan toimintojen suunnittelulle. Yhteistyössä käyttäjien kanssa voidaan visioida, miten rakennuksen sisäinen elämä järjestyy tulevaisuudessa ja miten vanhat sekä uudet toiminnot nivoutuvat yhteen luontevaksi kokonaisuudeksi.

Käyttäjien osallistaminen suunnitteluprosessiin on avain toimivaan lopputulokseen. Vain tiiviillä yhteistyöllä varmistetaan, että uudistettu rakennus palvelee käyttäjiään optimaalisesti ja kestää aikaa.

Vanha rakennus materiaalipankkina

Tulevaisuudessa uudisrakentamista on välttämätöntä vähentää ja on keskityttävä olemassa olevan omaisuuden ylläpitoon ja kehittämiseen. Vanha rakennus on arvokas materiaalipankki, johon on kiinnitetty vuosikymmenten saatossa valtavasti luonnonvaroja ja tehtyjä työtunteja. Rakennusten purkaminen kokonaan esimerkiksi uudistuvan talotekniikan vuoksi on hyvin lyhytnäköistä, sillä rakennuksen kokonaiselinkaari on merkittävästi pidempi kuin sen teknisten järjestelmien. Vanhojen rakennusosien säilyttäminen sellaisenaan, kunnostaminen tai uusiokäyttö mahdollisuuksien mukaan ei heitä hukkaan materiaaleihin sitoutunutta arvoa. Pitämällä huolellisesti yllä rakennusta ja korjaamalla sitä vaikutetaan suoraan positiivisesti rakennuksen elinkaareen ja hiilijalanjälkeen.